Minä, auto ja 4 kuukautta

Alppien yli kohti Italiaa: Zell am See (Itävalta) – Hohetauern (Itävalta) – Zernez (Sveitsi)


Päivän tarkoitus oli ajaa Alppien yli Italian puolelle ja majoittua rentoutumaan kylpylään pariksi päiväksi. Majoituksen varaaminen italialaisten kanssa tuntui olevan ylipääsemättömän vaikeaa, mutta lopulta saimme ylitettyä kielimuurin (puhelu ja useampi sähköposti) ja pääsimme yhteisymmärrykseen. Siinä vaiheessa kävi jo mielessä, että onkohan tämä ihan hyvä idea, kun varaaminenkin tuntuu olevan näin vaikeaa. Vaihtoehtoisia reittejä Bormiossa sijaitsevaan kylpylään oli useita. Olin varannut koko päivän matkan tekoon ilman nähtävyyspysähdyksiä. Aikaa oli niin reilusti ja matkaa noin 300 kilometriä, että voisin pysähtyä nauttimaan maisemista ja ajella pieniä vuoristoteitä pitkin. Lähdin ensin Zell am Seesta kohti Kitzbühelia ja Mittersillin kohdalta käännyin 108-tielle. Hetken kuluttua vastaan tulivat puomit ja pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että tie oli suljettu ylempää lumivyöryn takia. Eräs vaihtoehto oli ajaa Innsbruckiin ja sieltä moottoritietä pitkin kohti Bormiota. Tietoisesti päätin kuitenkin kokeilla toista vuoristotietä suoraan Zell am Seen kohdalta. Eli auto ympäri ja takaisin lähtöpisteeseen. Tästä tuli ajomatkaan ylimääräiset 70 kilometriä sekä ensimmäinen syy ajopäivän venymiseen iltaan ja yksi tunti lisää ajomatkaa. Mietin kyllä siinä vaiheessa, että huonolla tuurilla myös seuraava valitsemani tie on suljettu ja joudun joka tapauksessa tulemaan vielä Innsbruckin suuntaan ja ajamaan kuitenkin moottoritietä.

 

Grossglocknerin alppitie oli auki, ja yllätyksekseni totesin sen olevan upea maisemareitti yli Alppien. Tiemaksu oli aika suolainen, mutta mielestäni se kannatti kyllä maksaa. 48 kilometrin pituinen reitti mutkittelee pitkin lumisia huippuja Hohetauernin luonnonsuojelualueen läpi. Onneksi sää oli poutainen eikä teillä ollut lunta. Tien reunoilla olevat lumivallit kertovat hieman sääolosuhteista. Mikäli sadekuuro osuu kohdalle ja lämpötila laskee miinusasteiden puolelle, niin ajokeli muuttuu hetkessä. Lämpötila pysyi muutaman asteen lämpimän puolella koko Alppien ylityksen ajan. Tällä tieosuudella saa myös varoa autoporukoita, ja kiltisti päästin ohi yhdellä mersulla ja porschella vahvistetun bemariporukan, joka ilmestyi hetkessä takapuskuriin. Tämän kun tajuaisivat muutkin autoilijat, sillä itse puolestani jouduin ohittamaan muutamia Italian rekisterikilvillä varustettuja tientukkoja.

 

Laskeuduin Italian puolelle ja ero asfalttitien kunnossa oli silmiin pistävä. Asfalttitiet olivat äärettömän huonossa kunnossa ja voi vain ihmetellä, miten prätkäilijät selviävät täällä hajottamatta renkaitaan. Seuraavan osuuden moottoritielle saakka piti olla helppoa ajoa. Matka tyssäsi kuitenkin järjettömään liikenneruuhkaan, jonka aiheutti pienen pieni tietyöalue. Muutaman kilometrin matkaan meni kaikkiaan noin 45 minuuttia. Tämä oli toinen syy siihen, miksi ajopäivä venyi iltaan. Seuraavaksi vuorossa oli pieni pätkä moottoritiellä, mutta tietenkin lähdin väärään suuntaan tietullin jälkeen. Tämä aiheutti taas pienen mutkan matkaan, ja jouduin palaamaan tavallista tietä takaisin noin 20 kilometrin päästä. Täällä kannattaa muistaa tsekata se, mihin suuntaan on oikeasti menossa, sillä moottoritiellä ei pääse kääntymään ja ulospääsyramppejakin on todella harvoin. Itselleni kävi ainakin niin, että moottoritie alkoi hieman yllättäen eikä siinä vaiheessa enää ehtinyt katsoa kartasta, mitä kylteissä pitäisi lukea. Milanon suuntaan luonnollisesti olisin tajunnut lähteä, mutta kylteissä luki jotain ihan muuta. Noh, tässä oli sitten kolmas syy päivän venymiseen iltaan asti.

 

Tämän jälkeen matkaa piti olla enää noin tunnin verran jäljellä, ja rupesin taas kipuamaan ylös vuorenrinnettä. Ensimmäinen reitti oli joku aivan tajuttoman pieni kinttupolku, ja ajaessani ylös vuoren rinnettä ykkösvaihteella ajattelin olevani täysi sekopää. Vastaantulijoita ei juurikaan näkynyt, mutta matka näytti enää hyvin lyhyeltä navigaattorin mukaan. Loppujen lopuksi matka tätä tietä pitkin päättyi etukauhakuormaajaan, joka oli poikittain keskellä tietä sulkien tien. Tämä siis tietenkin ihan tarkoituksella lumisten olosuhteiden takia. Ei kun sitten vain takaisin alaspäin varoen ylöspäin mennessä nähtyä peuraa. Tie on niin mutkitteleva ja jyrkkä, että peuran löytää helposti auton katolta sen hypätessä tielle. Reitti oli sen verran hurja, että en edes uskaltanut ottaa valokuvia. Hermo rupesi muutenkin olemaan hieman kireällä, kun iltahämärä alkoi painaa päälle. Navigaattori totesi minun kääntyneen takaisin ja ehdotti seuraavaa reittiä. Sillä seurauksella, että se oli hiekkatie ja totesin ihan suosiolla, että tie on varmaan kahta kauheampi kuin edellinen. Vaihtoehtoja ei ollut siis muita kuin palata Trafista alas kohti isompaa kylää ja katsella sieltä vaihtoehtoisia reittejä. Tässä syy numero neljä myöhäiseen iltaan venyneeseen ajopäivään. Navigaattori totesi minun ottaneen ohjat omiin käsiin ja haki taas vaihtoehtoisen reitin.

Illan hämärtyessä lähestyin seuraavaa vuorille nousevaa tietä, mutta kuinka ollakaan tienviitassa oli ruksit päällä eli tie oli suljettu. Tämän jälkeen rupesin jo oikeasti hermostumaan ja menin kysymään neuvoa auki olleesta hotellista. Sanoivat siellä tien olevan suljettu huonojen sääolosuhteiden takia, mutta ajamalla vain eteenpäin Livignoon pääsee Bormioon. Tässä vaiheessa hän sanoi vielä, että itse asiassa matka ei ole pitkä ja sitä reittiä voi hyvin ajaa. Kylän valoista poistuttaessa pimeys rupesi todella iskemään päälle ja välittömästi pienen nousun jälkeen rupesi satamaan taivaan täydeltä lunta. Lämpöasteita oli asteen verran. Tämä kuuro teki puolestaan sen, että tiestä tuli hetkessä liukas ja kesärenkaat rupesivat sutimaan tyhjää jyrkkää mäkeä noustessa. Hämmästyin tästä niin, että päätin kääntyä välittömästi takaisin. Palasin saman hotellin pihaan muutaman kilometrin päähän todetakseni vain, että kyllä olin ihan oikealla tiellä ja tuon tien mies väitti olevan ajokunnossa. Tästä syystä sitten päätin kokeilla tietä uudestaan ja vilkuilla vielä, että olen varmasti oikealla tiellä. Lumikuuro oli mennyt ohi ja äskeinen kohta tiestä näytti suhteellisen kunnolliselta ja pääsin nousemaan ihan hyvin eteenpäin. Ainoa ongelma oli sateen jättämä usva ja pimeys, joka oli pahentunut entisestään. Tässä vaiheessa kello oli hieman yli kymmenen ja navigaattori näytti matka-ajaksi vielä noin tunnin. Mietin mielessäni kahta vaihtoehtoa: joko jatkan kieli keskellä suuta tai sitten otan ensimmäisestä vastaan tulevasta hotellista huoneen. Jatkoin pimeyden keskellä matkaa ensin nousten hieman ylöspäin ja sitten ajellen tasaista ja lopulta laskeutuen hieman alaspäin.

Seuraavan sydänkohtauksen olin saada peuroista. Päivisin olen nähnyt muutamia peuroja, mutta pimeyden laskeuduttua ne päättävät lähteä toden teolla liikkeelle. Ensin näin yhden tien yli loikkivan peuran, hieman sen jälkeen toisen ja hieman sen jälkeen kokonaisen lauman. Peurat jähmettyvät valoissa ja käyttäytyvät vähän samalla tavalla kuin porot. Kuuden näkyvillä olleen peuran lauma jakautui valokeilassa kahtia yhden ottaessa kunnon loikan kohti mäkeä. Tämä näytti lähinnä samalta kuin loikkaava peura varoitusmerkeissä. Loput tuntuivat pysähtyneen valon sokaisemina. Pysähdyttyäni ihmettelemään tilannetta päätin ajaa varovasti eteenpäin, sillä peurat eivät halunneet liikkua minnekään. Peurat tuntuivat selkeästi ihmettelevän yöllistä kuljettajaa ja jättivät hyppäämättä konepellilleni. Tämän jälkeen sydän löi kahtasataa ja mietin vain kauhuissani, millainenhan matka mahtaa olla vielä edessä. Navigaattori näytti kääntymistä muutaman kilometrin päästä, mutta olen oppinut sen, että näillä teillä se voi tarkoittaa vain kunnon mutkaa. Tie mutkitteli edelleen alaspäin ja viimein tulin risteykseen, josta olisi lähtenyt tunneli Livignoon. Tunnelissa paloi kuitenkin punainen valo, ja opastaulussa luki tien olevan suljettu kello 20 alkaen ja auki taas aamulla klo 6. Tietä pääsi jatkamaan eteenpäin ja ajattelin jatkaa matkaa, sillä takaisin peurojen keskelle olisi ollut aivan turha lähteä. Zernez olikin hieman isompi kylä ja päätin pysähtyä hotelliin kysymään neuvoa. Hotellissa ihmeteltiin tunnelin kiinni olemista ja kiertoreitin sanottiin olevan 4-5 tunnin ajomatka ja tänä yönä se olisi lähes mahdoton. Siinä vaiheessa ajattelin luovuttaa ja ilmoittaa toiseen hotelliin jumiutuneeni Sveitsin puolelle järjettömän tai heidän mittasuhteissaan normaalin vuorisään takia. Tässä vaiheessa kello oli lähempänä yhtätoista ja olin lähinnä tyytyväinen selvitessäni hengissä pois vuoristoteiltä peurojen ja lumisateen keskeltä. Hotellilla selvittelin netin kautta hieman asiaa ja löysin sivuston, jossa kerrottiin tunnelin olevan öisin akuuttien huoltotöiden takia suljettu, mutta paikalliset sanoivat syyn johtuvan ihan tunnelimaksusta. Vähäisen liikenteen takia eivät halua pitää yhtä henkilöä siellä koko yötä töissä. Tässä asiassa uskoisin paikallisten tietoa asiasta.

Tähän mennessä Alpeilla ajaminen ei ollut tuottanut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, mutta täytyy myöntää, että tämä ilta näytti Alppien todellisen luonteen suomalaisturistille. Aikaa pitää varata riittävästi, mutta aina kaikki ei vain mene suunnitelmien mukaan. Silloin on syytä antaa periksi ja tehdä muutoksia suunnitelmiin. Ehdottomasti tämän reissun jännittävin ja vaativin ajopäivä!

 

Matka

Aika: 29.5.2013. Ajomatka Zell am See (Itävalta) – Mittersillin kohdilla U-käännös tiellä 108, sillä tie suljettu lumivyöryn takia - Hohetauern (Itävalta) – Zernez (Sveitsi) 538 km / 12 h. Yhteensä kertyneet kilometrit: 6 626 km.

 

Sää

29.5.2013 aamu: Zell am See, 14 °C, aurinkoinen.

29.5.2013 ilta: Zernez, 3 °C, sateinen.

 

Hintatietoja

Alppien ylitys: 48 km pitkä Grossglockner alppitiemaksu 33 euroa. Italian puolella E45:lla kaksi tietullimaksua yhteensä 5,20.

Majoitus: Hotel Spöl (www.hotel-spoel.ch, Zennez) 68 euroa per yö. Pysäköinti ilmainen  hotellin edessä, ja aamiainen sisältyy hintaan.

 

Matkan parhaat ja huonoimmat:

Suosittelen: Maisematie Alppien yli on huikea ja sitä kannattaa ehdottomasti ajaa, vaikkakin tiemaksu on aika suolainen.

En suosittele: Ilman teiden aukiolojen tarkastamista netistä ennen ajoon lähtöä.

Päivän ärsyttävin yllätys: Keli pääsi yllättämään minut aivan täysin.

Päivän positiivisin yllätys: Illalla myöhään (23.00) avoinna ollut hotelli.

Comments

Grosslocknerin ylitys.

Järjestelin löytämiäni diakuvia vuodelta 1983,jolloin autoilimme seudulla. Tuli mieli lähteä uudelleen,
mutta iän mukainen ajokunto ei enää anna mahdollisuuksia. Silloin ei tiellä ollut maksua. Olimme liikkeellä
heinäkuussa ja keli mitä hienoin. Majoituimme Zellam am Zeen lähellä maatilan pitämälle leirintäalueelle jossa oli oma ravintola. Erinomainen kokemus. Itse ylitys maisemineen on jo edellä kerrottu. Menimme ensimmäisenä päivänä Frans Josef Höhnelle ( =mahtava jäätikkö/ jäävirta) joka kannatta käydä jos siellä
likkuu. Yövyimme paluumatkalla vuoristo hotellissa ( yli 2500 m) jossa oli tarjolla sauna, jonka varasimme.
Kun sitten hotellin kylpytakeissa olimme sinne menossa, ilmeni että sinne mentiin hotellin täpötäyden ruo-
kasalin läpi. Ja tultiin myös saunapuhteina takaisin. Jostain syystä herätimme vaimoni kanssa kiinnostu-
nutta huomiota. Seuraavana päivänä palasimme teltallemme maatilalle, jossa isäntä oli aloittanut heinän-
teon. Huomenissa jatkoimme matkaa kohti Italiaa, ajamalla ensin tovi kohti Kitzbueliä, ja sitten etelään maisemiltaan upeaa pikkutietä. Lähellä Italia rajaa oli puomi vastassa ja autojono.Mitään ei tapahtunut
puoleen tuntiin. Sitten puomi avattiin ja Italiasta päin alkoi tulla autoja. Kun ne loppuivat ,oli meidän vuoro.
Ilmeni että tietä ajettiin yhdesuuntaisena vuorotunnein. Tie oli todella kapea ja mutkainen, mutta mielenkiintoinen. Tie päättyi ampumahiihtokilpailuistaan tunnettuun Anterselvaan. Sieltä hakeuduimme
Brunicon pikkukaupunkiin vanhan rouvan pitämään kolme vierashuonetta käsittävään pikkutaloon yöksi.
makuuhuoneemme oli kuin häähuone ja aamiainen samaa tasoa. Kun Italiassa olimme, ajattelimme
seuraavana päivänä syödä oikein italialaisen pizzan, mutta sitä kaupugista löytynyt, ei minkäänlaista!
Poistuimme Brennerin solan kautta Innsbruckiin, jatkaen elämysmatkaamme keski-euroopassa.

Add comment

  • Lines and paragraphs break automatically.

More information about formatting options

   ___    __  __   _____   ____     ___    ___ 
( _ ) | \/ | |_ _| | __ ) / _ \ |_ _|
/ _ \ | |\/| | | | | _ \ | (_) | | |
| (_) | | | | | | | | |_) | \__, | | |
\___/ |_| |_| |_| |____/ /_/ |___|
Enter the code depicted in ASCII art style.
Minä, auto ja 4 kuukautta

Minä auto ja 4 kuukautta

Hortonomiopiskelija tekee kesällä 2013 matkan yksin autolla Eurooppaan ja blogissa käsitellään puutarhoja, paikallista elämää ja makuja.

Matkan suunniteltuja kohteita tulevat olemaan Ruotsi, Tanska, Hollanti, Belgia, Itävalta, Italia, Espanja, Ranska, Portugali, Englanti, Irlanti, Saksa ja ehkä pari muuta maata. Matka alkaa Naantalista laivalla kohti Kapellskäria 17.4.2013.

Arkisto